|
Portugali on rakastanut minua, vaikka olen sille välillä uskoton. Lissabon sytyttää edelleen intohimoni. Sen rapistuneisuus, kielen karheus, sen ääniin kätketyt värit ja Tejo joen tuoksu lainehtivat ylläni. Kadulla laulettu Fado saa minut värisemään. Linnut puistoissa, kalat valtavassa meriakvaariossa viestivät minulle asioita ihmisyydestä ja väreistä. Vuosina 2013 ja 2014 olen palannut lintujen ja kalojen kutsusta tuohon ympäristöön, missä historia ottaa kädestä kiinni ja kaikki on jotenkin armollista.
Marjukka Paunila |
